Kaikille netin kautta sovittamatta toppapompan ostamista miettiville vähän lisäapua. Kaikki pompat tehdään saman peruskaavan pohjalta, siitä tarkoituksen mukaan muokaten. Toppapomppaan on lisätty takakappaleeseen reilusti lisää mittaa, mutta muuten se oli alun perin aivan sama kuin peruspomppa. Vanutäytteen takia koko oli käytännössä kuitenkin pienempi, eli koon 50 toppapomppa vastasi 45 peruspomppaa.

Ongelman ratkomiseksi toppakaavoja piti suurentaa ja sehän meni sitten vähän yli Täysin pitävää vastaavuutta ei siis ole vielä löytynyt. Nykyiset toppapompat ovat noin puoli numeroa peruspomppaa isompia. Eli pienin toppa (37) on oikeasti 39 ja isoin (80) vastaa 83 kokoista. Tällä hetkellä ja myös ainakin koko tämän kevään mennään nyt näillä mitoilla.

Varsinainen valintaohje on valita koiran selkämittaa edeltävä pienempi koko. Eli jos mitta on 51-55 niin valinta on 50. Tietysti riippuen hännän kiinnityksestä. Jos häntä on matalalla, ei haittaa vaikka koko olisi reilu. Pystylle hännälle on harkittava tarkemmin.

Muistakaa myös ottaa mitta kaulan tyvessä lepäävästä pannasta lähtien. Jos panta on kaulan puolivälissä, saadaan isommilla koirilla helposti kymmenen sentin heitto mittaan.

Turkuun oli hiukan hankala päästä, tiedä sitten mikä epäonnen noidankehä se oli kun osastoa päästiin lopulta pystyttämään vasta kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa.. Paljon sattui, mutta onneksi kiintiö tuli sitten täyteen ja itse näyttelyaika sujui suotuisasti.

Pomppa-tietous lisääntyi joka suuntaan ihan mukavassa määrin. Uusia Pompan käyttäjiä tehtiin ihanan kirjavalla rotujakaumalla cane corsosta (perus75) salukiin (perus60) ja tanskandogista (toppa80) italianvinttikoiraan (perus34).  Ja ihan oikeasti jokainen myyty pomppa oli sovitettu sopivaksi, istui ja näytti hyvältä.

Kaikkein positiivisin yllätys oli karkeakarvainen mäykky. Opin rodusta ja sen muunnoksista paljon oleellisia seikkoja viikonlopun aikana. Noissa pötkyläkoirissa haastavinta ei ole jalkojen ja selän pituuden epänormaali suhde. Pahin ongelma on yllättäen “köli” eli se eteen työntyvä luu siinä rinnassa. Muutenkin syvässä rinnassa se tuo lisää ympärysmittaa ja vaikuttaa kauluksen istuvuuteen ja vie paljon pituutta mahakappaleesta. Varsin haastava uloke muutenkin haastavassa paikassa.

Muutenhan sadepomppa on pienemmän sivukorkeutensa ansiosta jo aikaisemmin todettu selästä mäykkysopivaksi. Siihen pitää rintakappaleeseen tehdä pientä säätöä niin ehkä se mäykkymalli saadaan kehitettyä. Sitä odotellessa on ilo sanoa, että niukemmalla kölillä varustetulle mäykylle pomppa on jo nykyisellään todennäköisesti hyvä. Ja mikäli lämmittävyys on pääasia niin kyllä peruspomppakin passaa vaikka melkein maahan helmasta osuukin. Niin sen täytyykin osua jos halutaan tämän mallisen koiran isot lihakset suojata. Tässä vaikka kuvatodiste jotta ihan totta se on sopiva!

Kuvassa normaalikokoinen mäyräkoira ja peruspomppa kokoa 41. Kuvan on ottanut J. Mäntysaari.

Kun täällä etelässä alkaa kevät jo voittamaan on paras suunnata pohjoiseen, tämä tuotevalikoima kun on kovin talvipainotteista Tai ehkä on vain kohtuullista matkata tarjoamaan pomppia myös kotikulmia kauemmaksi. Peltokosken maneesilla nähdään!

Ystävänpäivä on hyvä viettää agilitykisoissa Pomppa-edustuksessa. Tervetuloa kaikki Turun suunnasta tutkimaan tarjontaa! Näissä kisoissa arvotaan jokaisessa säkäluokassa yksi pomppa osallistujien kesken. Tällä kertaa kenellä vaan on mahdollisuus voittaa!

Eilen kisattiin Purinalla meikäläisen kotiseuran järjestämä agilitykisa ja tottahan Pomppa oli mukana. Olin paikanpäällä koko päivän varastoineni vaikka flunssa koetteli. Kuusi iso mukia hunajateetä kului kun pidettiin Pomppatätiä tolpillaan, mutta kivahan se oli olla mukana.

Kisoissa kirmasivat vain ykkös- ja kakkosluokkalaiset, tosin pariin otteeseen kummatkin. Parhaiten pärjänneille oli tarjolla onnistumisen ilon, tavallisten palkintojen ja kunnian lisäksi pari Pomppaakin. Kaikkein komeimman yhteistuloksen tehneet parit kummassakin luokassa saivat takit.

Ykkösissä kunnian vei ihana aussineiti Sprite ja Anna Maria Riihimäki. Kakkosissa paras pari oli portugalinvesikoira Juuso ja Leila Ottelin. Hassuinta oli, että kummallakin menestyjällä oli jo ennestään pomppa! No, annettiin sitten toisen malliset. Paljon onnea hienosta työstä molemmille!

Nyt saavat katukoiratkin toimivaa ja lämmintä vaatetta ylle. Tai ainakin melkein, mitä nyt testiversiopompista irtoaa

Sain loistavan tilaisuuden päästä eroon kaikista kehittelyvaiheen kokeiluviritelmistä kun Espanjan katukoirat ry paljastui tarvitsevan lämmikettä suojateilleen. Niitä erilaisia testejä on tullut tässä tehtyä, mutta silti yllätti miten iso säkillinen lopulta lähti matkaan. Siellä on nyt sitten ihan kaiken kokoista ja varsin mielenkiintosen mallista takkia tarjolla. Mutta onneksi taitaa vastaanottavakin seurakunta olla yhtä kirjavaa

Ahvenanmaalla oli kylmää ja tuulista, mutta kuivaa ja valtava, hieno halli! Reissu oli oikein mukava, pompat näyttivät hyvältä ja todistivat toimivuuttaan yllättävän monenlaisilla koirilla. Kiitos taas kaikille kokeilijoille ja ostajille. Palkintopomppia ei tällä kertaa voinut kisoissa voittaa vaan järjestäjät jakavat niitä myöhemmin muissa tapahtumissaan.

Päätin lähteä Ahvenanmaalle nauttimaan hienosta agilitykisasta kehutussa hallissa. Vaikkakin vain Pomppaillen. Logistisista syistä en saa isoa varastoa mukaan, mutta vähintään mallit kaikista otan. Voidaan sitten ainakin sovittaa ja lupaan, että kaikille halukkaille saadaan sopiva takki parin päivän sisään. Nähdään Eckerössä!